Kirjakauppaliiton 120v. juhlavuoden aikana julkaisemme liiton taipaleen varrelta Kirjakauppalehden artikkeleita, joiden avulla alan ajankuva ja kehittyminen nousevat esiin. Tervetuloa seuraamaan mennyttä matkaa ja katsomaan myös tulevaisuuteen kanssamme!
Kesäkuussa 2004 julkaistussa artikkelissa pohditaan, mitä vaikutuksia Kirjakauppalehden julkaisun päättymisellä on kirja-alalle.
Päätoimittajalta: Kirjakauppalehti 1898-2004
106-vuotiaan Kirjakauppalehden viimeistä numeroa kootessani olen miettinyt, mikä on erilaista ensi vuonna. Onko kirja-alan ainoan ammattilehden kuolemalla heijastusvaikutuksia? Yksi sellainen saattaa olla alan ammattilaisten yhteisöllisyyden tunteen heikkeneminen. Kirja-alahan on aina ollut siitä erikoinen ala, että kilpailijatkin ovat ystäviä keskenään ja kokevat olevansa ennen kaikkea pitkän perinteen jatkajia kirjallisuuden ja kansallisen kulttuurin edistäjinä. Kirja on ollut alan ihmisille arvo sinänsä; arvo ylitse kaiken muun. Lehti on osaltaan pitänyt yhteisyyden tunnetta yllä.
Kirja-alalla tapahtuu muutakin. Lönnrotinkadulla majaansa pitävien viestintäjärjestöjen fuusiopaineiden myötä saattaa myös Suomen Kustannusyhdistys kohta olla historiaa. Myös kaupan alan järjestöjä yhdistellään, ja vaikka Kirjakauppaliittoa ei vielä kukaan ole lakkauttamassa, sen henkilökunta on supistumassa ja toimintoja jārjestellään uudelleen. Paljon hiljaista tietoa ja kokemusta katoaa nykyisten työntekijöiden jäädessä aikanaan eläkkeelle, koska seuraajat, mikäli heitä nimitetään, tulevat aivan erilaiseen työyhteisöön ja arvomaailmaan.
Kustannusyhdistyksen ja Kirjakauppaliiton henkilökunta on tehnyt vuosikymmenten ajan tiivistä työtä yhdessä ja erikseen alan yhteiseksi hyväksi. Jäsenten ohella monet ulkopuoliset, muun muassa tiedotusvälineet, ovat tottuneet luottamaan siihen, että kummastakin toimistosta saa puolueetonta tietoa ja asiantuntevia lausuntoja. Alan järjestöt ja oma yhteinen lehti ovat muodostaneet kirja-alan sydämen.
Kaikki eivät ole vakuuttuneita nykyisen suuntauksen mielekkyydestä. Onko toivottujen kustannussäästöjen myötä katoamassa jotain, joka on arvokasta paitsi kirjallisen kulttuurin, myös kustannusalan ja kaupan kannattavuuden kannalta? Mikä osuus kirjan pärjäämisellä muiden medioiden joukossa on alan yhteisillä pitkäjänteisillä ponnistuksilla? Tuleeko kirja toimeen ilman omia taustajoukkoja, jotka ovat vain ja ainoastaan kirjan asialla? Säilyykö kirjan vielä nyt vahva oma identiteetti vai tuleeko siitä vain osa tajuntateollisuuden tuottamaa sisältömassaa?
Kirja-ala rakentaa nyt omaa tulevaisuuttaan. On aika pysähtyä miettimään, mitä siltä haluamme.
Annika Åsvik
KIITOKSET! Kiitämme Kirjakauppalehden lukijoita, ilmoittajia ja kaikkia yhteistyökumppaneitamme hyvästä ja lämminhenkisestä yhteistyöstä kuluneiden vuosien aikana!
Olli Eräkivi
Taini Kukkonen
Seija Sannholm
Annika Åsvik
Katso aiemmin julkaistut juhlavuoden artikkelit:
Ensimmäinen artikkeli Herroille Kustantajille! vuodelta 1905 julkaistiin liiton juhlapäivänä.
Toisena artikkelina julkaisimme vuodelta 1921 Horst Schottlerin pohdinnan Optimisti myyjänä
Kolmas artikkeli vei meidän katsomaan vuoden 1931 ajankuvaa länsinaapurissa, jossa yhteiskuntaa laajemminkin puhutti nuorisokirjallisuuden taso.
Neljäs artikkelimme Mitä olisimme ilman kirjoja on vuodelta 1942.
Viides artikkelimme Kirjaroviot palavat on vuodelta 1946.
Kuudes artikkelimme Mitä olisi tehtävä nuorten lukuharrastuksen lisäämiseksi? on vuodelta 1966.
Seitsemäs artikkelimme Julkisten yhteisöjen hankinnat oman paikkakunnan liikkeistä on lokakuulta 1973.
Kahdeksas artikkelimme on professori Simo Karttusen kirjoittama ja vuonna 1989 julkaistu Kirjan tulevaisuus viestinnän kilpailussa – Mitä kirja on?
Yhdeksäs juhlavuoden artikkeli käsittelee kirjakauppoja osana kaupunkikeskustoja.
Kymmenes juhlavuosijulkaisu kertoo uudesta kirja-alan tapahtumasta.