Artikkelikuva: Sundström, Eric, Historian kuvakokolema, Museovirasto
Kirjakauppaliiton 120v. juhlavuoden aikana julkaisemme liiton taipaleen varrelta Kirjakauppalehden artikkeleita, joiden avulla alan ajankuva ja kehittyminen nousevat esiin. Ensimmäinen artikkeli Herroille Kustantajille! vuodelta 1905 julkaistiin liiton juhlapäivänä.
Juhlavuoden sarjan toisena artikkelina julkaisemme vuodelta 1921 Horst Schottlerin pohdinnan Optimisti myyjänä.
Tervetuloa seuraamaan mennyttä matkaa ja katsomaan myös tulevaisuuteen kanssamme!
Optimisti myyjänä
Oleskelen usein kirjakauppojen myymälöissä ja olen silloin aina tehnyt saman huomion: toiset myyvät kuin leikiten mitä tahtovat, toiset saavat töintuskin myydyksi sen mitä pyydetään. On mahdollista, että jälkimmäiset ovat parhaita ihmisiä, mutta edelliset ovat ehdottomasti parhaita myyjiä.
Usein tapahtuu näin: Joku herra ”Sejase” kulkee kadulla tyytyväisenä ja varmana, kun yht`äkkiä hänen mieleensä juolahtaa, että hänen on ostettava muuan kirja. Jo avatessaan kirjakaupan ovea hän muuttuu pessimistiksi: ehkä on olemassa kaksi samannimistä kirjaa, ja siinä tapauksessa hän ostaa luonnollisesti väärän, tahi kirja maksaa enemmän kuin hän oli ajatellut, tahi se on sidottu keltaisiin kansiin, vaikka Amalia ehdottomasti haluaa vihreäkantisen, tahi yleensä ei koko kirjaa olekaan varastossa. Ainahan sattuu kirjanostossa kaikenlaisia vastuksia.
Ajatellaanpas nyt, että tällainen ”pahan ilman lintu” tapaa kirjakaupassa myyjän, joka jo ennakolta on sen näköinen, ettei minkäänlaisten asianhaarain vallitessa ostajien toivomuksia voida täyttää. Kun häneltä kysytään, onko sitä ja sitä kirjaa varastossa, pudistaa hän epäillen päätään mennen sentään ottamaan asiasta selvää. Hetken kuluttua hän palaa ilmoittaen, että hänen epäilyksensä oli oikea. Ja siinä seisovat molemmat pessimistit tyytymättöminä vastakkain. Silloin saa myyjä sen onnellisen päähänpiston, että kirjanhan voi hankkia. Mutta samalla syntyy epäilyksiä: kukaties kirja on kokonaan loppuunmyyty. Myyjä alkaa selailla hyvin paksua kirjaa. Ostaja häilyy kuolemantuskassa: tokkopa toivottua kirjaa noin tiheäänpainetuilta sivuilta voi löytää. Hänkin rupeaa etsimään ja tuskastuu, kun ei oikein ymmärrä näitä kirjakaupan luetteloita. Vihdoin viimein he saavat selville, että kirja voidaan hankkia. ”Mutta nykyisten olosuhteiden vallitessa se käy jokseenkin hitaasti”, sanoo myyjä miettiväisesti. Silloin asiakas lopullisesti menettää rohkeutensa. Mieluummin hän ostaa Amalialle kalliin hatun kuin on tässä epävarmuuden tuskassa, eikä hän enää poistuessaan lainkaan kuule myyjän kysymystä, eikö mahdollisesti voitaisi ajatella jotain toista teosta.
Jos ostajamme olisi mennyt ensiksimainitun myyjän luo, olisi tämä luultavasti, kuultuaan kysymyksen: ”Onko teillä varastossa sitä kirjaa?” luonut toivorikkaan silmäyksen sille hyllylle, missä tämän kirjan pitäisi olla ja vastannut: ”Epäilemättä!”. Silmänräpäyksessä rohkaistuu ostaja silloin niin, että hän huutaa myyjän jälkeen: ”Mutta vihreäkantinen, herraseni!”. Luottamustaherättävänä tulee myyjä takaisin varastosta. Pyydettyä kirjaa ei tietenkään hänkään voinut löytää, mutta hän on ottanut mukaansa viisi muuta samantapaista kirjaa. Ja kaikki vihreäkantisia, ikään kuin hän tuntisi joka suhteessa Amalian maun. Ja vaikka hänelle yhä esitettäisiinkin itsepäinen vaatimus, että vain pyydetty kirja kelpaa, niin hän ei lakkaa olemasta iloinen ja luottavainen, vaan lausuu: ”Me voimme hankkia sen sangen pian”. Hän ei ota esille pelottavia kataloogihirviöitä, vaan merkitsee nopeasti tilauksen muistiin sekä koettaa, mikäli mahdollista, saada asiakkaan mieltymään myös johonkin toiseen näistä vihreäkantisista kirjoista tahi ainakin antaa hänelle samantapaisia kirjoja koskevan esittelylehtisen. Asiakas lähtee kirjakaupasta tyytyväisenä ja vakuutettuna siitä, että on paljon viisaampaa ja hauskempaa ostaa kymmenen kirjaa kuin yksi hattu.
Olkoon kysymys kaunokirjallisuudesta tahi tieteellisistä teoksista: aina on optimisti paras myyjä.
”Mutta rakastettavuudessakin voidaan mennä liian pitkälle”, sanoo pessimisti. – Ei, se ei ole lainkaan välttämätöntä. Täytyy vain olla selvillä siitä, että riittää, kun – asiakkaan ollessa pessimistisellä tuulella – myynti sujuu, sekä siitä että myy parhaansa mukaan ja osoittaa asiakkaalle, että kirjakauppa pystyy kirjoja hankkimaan.
Horst Schottler. (”Börsenbatt`issa”)