Kirjakauppaliiton 120v. juhlavuoden aikana julkaisemme liiton taipaleen varrelta Kirjakauppalehden artikkeleita, joiden avulla alan ajankuva ja kehittyminen nousevat esiin. Tervetuloa seuraamaan mennyttä matkaa ja katsomaan myös tulevaisuuteen kanssamme!
Sarjan kahdeksas artikkeli on professori Simo Karttusen kirjoittama ja vuonna 1989 julkaistu. Artikkeli käsittelee kirjan roolia murroksessa.
Kirjan tulevaisuus viestinnän kilpailussa – Mitä kirja on?
Kirjaa on vaikea mieltää tavanomaiseksi tuotteeksi. Se on fyysinen mutta samalla informaatiota. Itse asiassa useat kirjat ovat paljon enemmän. Ne ovat kulttuurin välineitä tieteessä ja taiteessa – ja ehkä vielä enemmän – nykyisen länsimaisen kulttuurin symboleja. Kirja on vanhin vakiintunut painotuote. Kirjaa on vaikeata korvata mutta kuitenkin kirja on kriisissä. Eräiden väitteiden mukaan koko lukeminen on kriisissä, vaikka itse ajattelen näin väittäjien itse joutuneen kriisiin. Tietoteknisesti kirja on samalla sekä näyttö että laaja massamuisti.
Kirjojen päätuoteryhmiä ei ole mitenkään vakiolla tavalla otsikoitu mutta yleisesti puhutaan ainakin seuraavista tuotteista:
• Oppi- ja koulukirjat
• Tietokirjat ja hakuteokset
• Tieteelliset kirjat
• Kaunokirjallisuus
• Suurteokset ja kuvakirjat
• Lasten kirjat
• Luettelot ja hakemistot
Pelkästään yhden otsikon — esim. kaunokirjallisuus — takana on kokonainen maailma tyylilajeja, kirjailijoita, kirjoja ja niiden kustantajia, kauppiaita, kerhoja, painoksia ja käännöksiä.
Eräs erittäin tärkeä piirre kirjalla on riippuvuus kielestä ja myös vaikutus kieleen — kirjoittammehan jopa erillistä kirjakieltä. Kirja on se ilmiö, joka on vanginnut kaikki nykyiset ”viralliset kielet” mutta se osallistuu myös havainnointiin niin kielen muutoksista kuin murteistakin. Satojen kielten ja miljoonien sanojen vartijana kirjan asemaa voi pitää loputtoman vahvana ja haastavana.
Kirjojen kulutuksen päälinjat
Suomi ja muut Pohjoismaat ovat johtavia kirjojen kuluttajia maailmassa tason jo hipoessa 20 nimikettä 10000 asukasta kohti. Kunkin pienen kaupungin asukkaille siis tehdään uusi kirja tai pari vuoden jokaista kuukautta kohti. Tahti on kova ja kaikki lapsista eläkeläisiin osallistuvat tähän kulutukseen — tosin eivät kovin suurella rahalla — kukin noin 500 mk vuodessa. Sanomalehtiä tilataan noin kaksinkertaisella rahalla kirjoihin verrattuna. Vaikka tahti on kova, on kirja toiseksi hitaimmin kehittyvä tuote aikakauslehtien jälkeen. Kirjan kulutus on ainakin Suomessa lähes saturoitumassa. Tällöin puhutaan siis kokonaisuudesta ja kirjasta keskimäärin. Kirjojen tekijät ja kustantajat haluavat tietenkin korostaa, ettei mitään keskimääräistä kirjaa ole olemassa. Vielä 1970-luvulla kirjojen kulutuksen kasvu rahassa mitaten kasvoi noin 6 prosentilla vuodessa, kun taas nyt ollaan muutamassa prosentissa.
Uudet rinnakkaiset tuotteet
Mitä uusia rinnakkaisia tieto- tai viihdetuotteita on tulossa ja voiko kirjaa korvata elektronisesti tai optisesti? Kirjassahan yhdistyy massamuisti, näyttö sekä nopea ja tehokas hakutapa eli selailu. Silmän liikkeille ja nuorena opetellulle lukutaidolle rakentuva kirjan sivujen muotoilu on käynyt läpi pitkän kehityksen ja tulos on parhaimmillaan jotain aivan muuta kuin näyttöruutujen piirissä tavattava varsin keskinkertainen laatu.
Kirjaa on vaikeata korvata suuren muistin, huippuluokan näytön ja tehokkaan selailua muistuttavan yksinkertaisen käyttötavan omaavalla elektronisella tuotteella. Lisäksi sen tulisi olla kannettava ja toimia hyvin pienellä teholla. Tekniikan miehenä minä tiedän että tällaisia tuotteita kohti voidaan elektroniikkaa kehittää mutta nykyajan laatukirjaan on vielä pitkä matka.
Erityisesti tätä mahdollisuutta on käytetty – yritysviestinnässä. Julkaisukynnys on asettunut matalammalle, koska tietotekniikka tarjoaa tekstin ja kuvien muokkaamisen jokaisella pöydänkulmalla (desktop). Koska Suomessakin jo noin 20 % toimihenkilöistä on suoraan yhteydessä tietokoneeseen, ei ole ihme että desktop-ohjelmistoista on tullut viimeisen kahden vuoden aikana tietotekniikan nopeimmin leviäviä tuotteita.
Kirjatuotannon muutospaineet
Itse kirjatuotannon on lähivuosina voitava kehittyä kaikkialle nopeasti leviävän tietotekniikan mukana. Osa tästä kehityksestä on jo liikkeellä. Useimmilla kirjan suurtuottajilla on julkaisujärjestelmä, jossa julkaistavat sivut ja kirjat on tallennettu tietokannoiksi tai ainakin tekstitiedostoiksi. Kirjoittajilla ja toimittajilla on pöytäkoneita ja päätteitä, joilta teksti saadaan koottua tuotantoon. Kuitenkin kirjatuotantoon sopivia isoja järjestelmiä on ollut melko niukasti tarjolla ja lisäksi ne ovat melko kalliita.
Näilläkin järjestelmillä tuottajat ovat selvittäneet tarpeitaan. On myös pystytty kokeilemaan elektronisia vaihtoehtoja kuten videokasetein ja optisin levyin tuetut tallennepalvelut. Erityisiä vaatimuksia tulevaisuuden kirjanteossa ovat ainakin seuraavat (Taulukko 2):
• Valmistusnopeuden ja -joustavuuden on noustava
• Uusintapainosten teko on hallittava
• Kirjoittajien on opeteltava uudet välineet
• Kirjan muotoilu ja suunnittelu systematisoituu
• Hinnan on laskettava ainakin massatuotteissa
• Kirjatuotannon on osattava hyödyntää telepalveluja
Kirjanteon uusia teknologioita on jo nyt kaupan ja nopeimmat soveltajat saavat niistä suurta hyötyä. Pöydänkulmajulkaiseminen voi nopeuttaa sekä tuotannon kirjoitus-, toimitus- että muotoiluvaihetta. Luovien vaiheiden ajankäyttöä voidaan jopa parantaa, vaikka itse tuotantovaiheessa nopeutta ja joustavuutta on pakko nostaa. Paranevat tieto- ja informaatiopalvelut antavat mahdollisuuden kerätä julkaistavaa materiaalia tiiviimmällä aikataululla.
Kirjan asema 1990-luvun tietoyhteiskunnassa
Tuleva vuosikymmen alkaa runsaan kahden vuoden kuluttua, joten on hyvää syytä tarkastella tämän suomalaisen tietoyhteiskunnan ensimmäisen täyden vuosikymmenen asettamia puitteita. Ihmisten ajankäytön ja elämäntapojen muuttuminen tuntuu hitaalta mutta on taaksepäin katsottuna nopeata. Esimerkiksi työajat, työvoiman liikkuvuus, koulutus, ammatit, työpaikat, yritykset, viestintä, maksuliikenne, kuljetukset, matkailu, lähiliikenne ja energiankäyttö voivat kaikki nyky-yhteiskunnassa muuttua nopeasti ja heijastua painetun viestinnän tarpeisiin.
Missään tapauksessa kirjan asema ei tämän vuosisadan lopulla voi olla läheskään se, mihin se on voitu nostaa kuluneina vuosikymmeninä. Huolimatta hitaasta kasvusta kirja voi säilyttää merkittävän aseman tuoteryhmänä, jota sen pitkät perinteet ja alan sopeutuminen monenlaisiin asiakaskuntiin ylläpitävät vielä pitkään. Kokonaan kirjaa on vaikeata korvata millään muulla tuotteella. Kirjasta ei myöskään tehdä julkisen vallan tulemaa instituutiota, vaikka monet liiketaloudellisesti mahdottomat palvelut ansaitsevatkin tukensa. Toivotan kirja-alalla toimiville antoisia ja haasteellisia vuosia luovan työn parissa.
Simo Karttunen, Professori, TkT
VTT Graafinen laboratorio
Otaniemi, Espoo
Katso aiemmin julkaistut juhlavuoden artikkelit:
Ensimmäinen artikkeli Herroille Kustantajille! vuodelta 1905 julkaistiin liiton juhlapäivänä.
Toisena artikkelina julkaisimme vuodelta 1921 Horst Schottlerin pohdinnan Optimisti myyjänä
Kolmas artikkeli vei meidän katsomaan vuoden 1931 ajankuvaa länsinaapurissa, jossa yhteiskuntaa laajemminkin puhutti nuorisokirjallisuuden taso.
Neljäs artikkelimme Mitä olisimme ilman kirjoja on vuodelta 1942.
Viides artikkelimme Kirjaroviot palavat on vuodelta 1946.
Kuudes artikkelimme Mitä olisi tehtävä nuorten lukuharrastuksen lisäämiseksi? on vuodelta 1966.
Seitsemäs artikkelimme Julkisten yhteisöjen hankinnat oman paikkakunnan liikkeistä on lokakuulta 1973.