Kuva: Sundström Erik, Historian kuvakokoelma, Museovirasto
Kirjakauppaliiton 120v. juhlavuoden aikana julkaisemme liiton taipaleen varrelta Kirjakauppalehden artikkeleita, joiden avulla alan ajankuva ja kehittyminen nousevat esiin. Ensimmäinen artikkeli Herroille Kustantajille! vuodelta 1905 julkaistiin liiton juhlapäivänä. Toisena artikkelina julkaisimme vuodelta 1921 Horst Schottlerin pohdinnan Optimisti myyjänä ja kolmas artikkeli vei meidän katsomaan vuoden 1931 ajankuvaa länsinaapurissa, jossa yhteiskuntaa laajemminkin puhutti nuorisokirjallisuuden taso.
Neljäs artikkelimme on vuodelta 1942.
Tervetuloa seuraamaan mennyttä matkaa ja katsomaan myös tulevaisuuteen kanssamme!
Mitä olisimme ilman kirjoja?
Tämän kysymyksen edessä joudumme miettimään, miten rajattoman paljon painettu ja monistettu kirja merkitsee jokaiselle meistä, meille kaikille ja yhteiskunnalle. Useimpia muita ihmisen apuneuvoja voisimme olla paitsi, toisia helposti, toisia vaikeammin, mutta ellei kirjoja olisi, tuskin kulttuuriakaan olisi ajateltavissa. Jotkut harvat ja valitut nerot voisivat kaikesta huolimatta päästä niihin korkeuksiin, jotka ihmishenki voi saavuttaa, mutta kaikki muut jäisivät pimeimpään henkiseen tasoon, sanoo norjalainen kirjakauppias Nils s. Hauff eräässä pakinassaan.
Tämän yhteydessä ei ole syytä mainita mitään yksityisiä kirjoja, vaikka ajatus pyrkiikin kohdistumaan johonkin määrättyyn kirjaan tai kirjaryhmään. Ajatelkaamme kirjojen moninaisuutta, oppikirjoja, käsikirjoja, kasvatuskirjallisuutta, lakikirjoja, tieteellisiä kirjoja, kaunokirjallisuutta, lasten kirjoja sekä kaikenlaisia hakemisto- ja apukirjoja. Tähänkö kaikkia aineita ja aiheita käsittelevään, pienten ja suurten kirjojen paljouteen maailman tietous perustuu ja siitäkö saamme maailmankuvamme ja -käsityksemme? Sekä suuressa ja että pienessä mitassa.
Kirjoitta olisimme aivan avuttomia. Kirjojen puute muodossa tai toisessa olisi esteenä modernin ihmisen toiminnalle, jos sellaisia ihmisiä sitten olisikaan. Yhteiskunta ilman kirjoja olisi hyvin alkeellinen ja kehittymismahdollisuudet rajoitetut. Millä lailla suuret joukot ilman kirjoja saisivat tiedon ja pääsisivät osallisiksi joidenkuiden harvojen saavutuksista? Radion välityksellä joku ehkä vastaa. Ei, radio olisi huono korvike, sen eduista huolimatta. Radio rajoittuu määräaikoihin ja määräannoksiin. Kirjan voi panna pois, jatkaa sen lukemista myöhemmin ja yhä uudelleen ottaa tarkasteltavaksi sen sisältöä sekä täten tarpeensa mukaan käyttää hyväkseen ja sulattaa sen opetusta. Kirjat ovat ajatusten kiinteitä muotoja, niiden säilyttäjiä ja levittäjiä. Kirjat jakavat kokemuksen ja hengentyön tulokset kaikkien käytettäväksi ja luovat sen rakennelman, jota sanotaan kulttuuriksi.
Nimenomaan meidän laajassa ja harvaanasutussa maassamme, jossa etäisyydet rajoittavat ihmisten kanssakäymistä, on paljon yksinäisiä ihmisiä, joita kirjat voivat viihdyttää ja auttaa seuraamaan elämän menoa ja kehitystä. Kirjat ovatkin saavuttaneet maassamme tavattoman levikin ja lukemisen harrastus on yleinen. Voidaankin liioittelematta sanoa, että kirjoja ostetaan ja käytetään maassamme niin koulu- ja yksinopiskeluun kuin ajanvietteeseen ja henkisten tarpeiden tyydyttämiseen siinä määrin, että vain harva kansa on tässä määrin rinnastettavissa. Ja ilahduttavinta on, että tähän liittyy myös kirjojen omistamisen halu.
Kirjoille löytyy tilaa joka kodissa ja hyvällä järjestelyllä ja tilan jaolla niitä saa sopimaan hyvinkin suurissa määrin. Voiko kukaan sanoa: sinulla on liian paljon kirjoja. Kirjat kaunistavat aina kotia, niissä ilmenee kodin henki ja ne kertovat omistajansa elämänasenteesta.