Kansainvälinen kirjakauppaliitto EIBF (European and International Booksellers Federation) järjesti 23.–24.3. kolmannen RISE-seminaarin kirjakauppiaille. Latvian Riikaan kokoontui yli 300 kirjakauppiasta 31 eri maasta. Myös Kirjakauppaliitto osallistui tapahtumaan.
Kaksi kirjakauppaan keskittynyttä seminaaripäivää oli pakattu kiinnostavilla esityksillä, paneeleilla, parhaiden käytänteiden jakamisella, työpajoilla ja verkostoitumisella. Aiheina olivat muun muassa kampanjat, esillepanojen merkitys myynnille, brändäys, muut tuotteet kirjakaupassa, menestyvän tiimin rakentaminen, esillepanojen merkitys myynnille. Lisäksi päivän key note -puheenvuoroissa käsiteltiin tutkittua tietoa esimerkiksi kännyköiden vaikutuksesta ihmisten käyttäytymiseen, lukutaidon kehittymistä ja kirjakauppojen merkitystä osana demokratiaa ja sananvapautta, muutamia teemoja mainitakseni.
Päällimmäiseksi ajatuksekseni päivistä jäi itselleni se, että suinkaan helpoin ala ei kirjakauppa ole missään maassa. Haasteet ja kokemukset ovat osin samoja ja osin taas täysin erilaisia.
Ukrainalainen kirjakauppias Kiovasta kertoi, kuinka kirjakaupasta tuli vedenjakopiste ja yhteisön henkinen turvapaikka pommitusten alettua ja kuinka merkityksellistä se on ollut paitsi yrittäjälle, myös koko yhteisölle. Kirjakauppias Washington DC:stä kertoi, kuinka osa nykyhallinnon kannattajista kerää listaa kirjakaupoista, joissa niiden mielestä on jollakin tapaa sensuroitavia teoksia, ja tekee erilaisia iskuja näihin kirjakauppoihin. Toimet henkilökunnan turvaamiseksi tällaisissa tilanteissa ovat saaneet aivan uusia kierteitä. Jos tähän päälle lisätään vielä kasvava epäluottamus poliisia kohtaan, tilanne on kertakaikkisen hämmentävä ja hälyttävä. Samankaltaisia haasteita esiintyy myös naapurissa: kirjakauppias Tukholmasta kertoi, että ajankohtaisesta esillepanosta näyteikkunoissa hikeentyivät samalla viikolla sekä pro Israel -henkiset ihmiset että pro Gaza -kannattajat, ja kirjakauppa sai tämän nahkoissaan tuta.
Monessa keskustelussa viitattiin siihen, kuinka Suomessa moni asia on hoidettu esimerkillisesti ja hienosti. Suomi on edelleen PISA-tutkimusten kärkijoukoissa, neuvolat tavoittavat perheet ja jo siellä valistetaan lukemisen merkityksestä, koulutus on ensiluokkaista ja olemmepa vielä maailman onnellisin maa. Totta se onkin, moni asia on hyvin. On erityisen tärkeää, ettemme pidä sitä itsestäänselvyytenä, vaan ylläpidämme ja myös edistämme tilannetta. Siksi lukutaitotyöstä ja kirjakauppojen toimintaedellytyksistä pitää edelleen huolehtia. Notkahtaminen käy nopeasti ja vaatii kovasti töitä päästä takaisin entisille sijoille esimerkiksi PISA-tuloksissa. Suomella ei ole varaa menettää lukutaitoisia kansalaisia.
Ei ole Suomella varaa menettää kirjakauppojaankaan. Sananvapaus on varmasti kaikkien suomalaisten kirja-alan toimijoiden dna:han tiukasti tatuoitu eikä itsestäänselvyydessään edes välttämättä jokapäiväisessä ajattelussa pinnalla. Kun elämme maailmassa, jossa yhä useammassa maassa kirjakauppias joutuu uhatuksi sen vuoksi, että kirjavalikoima heijastaa jonkun mielestä vääriä arvoja, kirjakauppojen merkitys yhteiskunnalle ja demokratialle vain korostuu. Kuten Latvian kulttuuriministeri Agnese Lāce puheessaan totesi: “Sali täynnä kirjakauppiaita on painajainen diktaattorille mutta kulttuuriministerin unelma.”
Kirjakaupat katukuvassa ja niiden laaja, sananvapautta, moniäänisyyttä ja demokratiaa korostava valikoima on tässä ajassa äärettömän tärkeää. Arjen haasteiden kanssa painiessa on hyvä muistaa kirjakauppojen merkitys – polarisoituvassa maailmassa kirjat ja kirjakaupat voivat tuoda erilaisia ihmisiä yhteen, auttaa ymmärtämään toisia ja rakentaa siltoja poikkeavienkin ajatusten välillä.
Laura Karlsson,
Kirjakauppaliiton toimitusjohtaja