Tästä ei kukaan varoittanut etukäteen: Siihen voi jäädä koukkuun! Ja vieläpä pahemman kerran. Puhutaan aina vaan haitoista ja vaaroista, mutta unohdetaan kertoa, että kyllä se on nautinto. Iso nautinto!
Vieroitushoidot ovat tehottomia, kun on kerran päässyt sisälle kirjojen maailmaan, jossa ei ole rajoja, ei ajan, paikan, ihmisten, eläinten, tuonpuoleisen tai tulevan. Siirtymän kirjan sivuille voi tehdä missä ja milloin vain. Lapsena lempipaikkani lukea oli kesämökin vanhan omenapuun tukeva oksa. Sen varjoissa katosin melkein fyysisestikin kertomusten sisuksiin.
Lupa nauttia – Tunteesta ja tunnelmasta toiseen
Väsyttää? Lue kirja! Hatuttaa? Lue kirja! Itkettää? Lue kirja! Ihan mikä mielenmaisema tahansa – lue kirja!
Meille kerrotaan ja vähän paasataankin siitä, miten tärkeä lukutaito on. Monet tahot ovat, ihan aiheellisesti, huolissaan lukutaidon heikkenemisestä. Voisiko tähän puheeseen liittää myös toisen ulottuvuuden – sen, miten ihanaa lukeminen on. Lukeminen on nautinto, joka kirjan kautta ravistelee mieltä ja kehoa. Se on kuin aikakone, jonka mukana voi matkustaa. Se on kuin aurinko, joka valaisee päivän. Tai illan hämärä, joka kietoo joskus turvalliseen ja joskus taas pelottavaan syliinsä.
Miten kirjailija saattoi kuvata omat ajatukseni?
Murrosiän melskeissä kaikki, mikä tapahtui itselle, oli ainutkertaista. Kunnes nuortenkirjoista selvisi, että ei se nyt kumminkaan ollutkaan vain yhden ihmisen maailmoja mullistava kokemus, vaan samoja asioita olivat puineet sukupolvet ennen minua ja tänään samalla tavalla. Kaikkea ei kehtaa kysyä tutuilta eikä aina tuntemattomiltakaan, mutta kirjan sivulta löytyi ja löytyy vastauksia ja vertaistukea – myös aikuiselle.
Parasta terapiaa on, kun kaunokirjallisin keinoin kuvataan tätä pientä tallaajaa nimeltä ihminen. Kun osoittelun ja alleviivauksen sijaan voi itse oivaltaa, missä kirjailijan mieli vaeltaa. Voi samaistua tai haastaa, olla turvallisessa ympäristössä.
Ole kaikkiruokainen
Tietoa, taitoa, taidetta, tunnetta. Pelkoa, kauhua, piinaavaa jännitystä. Hauskuutta ja hihitystä. Romantiikkaa ja särkyneitä sydämiä. Ei ole kirjoja, jotka on pakko lukea, vaan jokainen saa valita kirjallisuuden sekametelisopasta omat herkkunsa. Ei myöskään ole oikeaa ikää lukea tietty kirja. Ikä ja kirja ovat oikeat, jos ne puhuttelevat ja ovat siinä elämäntilanteessa sopivat. Siksi joitakin kirjoja ei enää uskalla lukea uudestaan, kun ne ovat jättäneet juuri siinä hetkessä voimakkaan kokemuksen, jonka haluaa säilyttää. Onneksi maailma on täynnä uusia kirjoja ja uusia, unohtumattomia elämyksiä!
Hyvin subjektiiviset lukusuositukset: Olivia Laing: Yksinäisten kaupunki: Tutkimusmatka yksinolon taiteeseen (Teos), Kristina Ohlsson: August Strindberg -sarja (WSOY), Fatima Witick, Varpu Tavi: Treenaa Fatiman kanssa (readme.fi), Pökäle-sarja (Otava).
Sari Laurikko, Kirjakauppaliiton hallituksen puheenjohtaja & KIPA osuuskunnan toimitusjohtaja