Julkaistavissa 20.11.2014 


Ohjaaja, käsikirjoittaja  Johanna Vuoksenmaa Finland Junior -palkinnon jakotilaisuudessa 20.11.2014

Hyvät lasten, nuorten ja kirjojen ystävät sekä erinomaiset kirjailijat ja kuvittajat!

Kahden aikuisen lapsen äitinä, mutten vielä kenenkään mummona, olen viettänyt viimeiset puolenkymmentä vuotta harmillisen kaukana lasten- ja nuortenkirjallisuudesta. Siksi olin valtavan ilahtunut ja kiitollinen tästä kunniatehtävästä saada valita Finlandia Junior -voittaja ja mahdollisuudesta samalla sukeltaa näiden esiraadin ansiokkaasti seulomien kirjahelmien maailmaan.

Itse pidän kirjan ehkä tärkeimpänä tehtävänä lukijan tajunnan laajentamista, tien viitoittamista pois oman pään sisältä ja oman navan ääreltä. Hyvä kirja vie kohti moninaisia mahdollisia maailmoja, erilaisia näkökulmia, havaintoja ja päätelmiä joihin omista aisteistaan ja ajatuksistaan ei ilman sitä ylettyisi. Tässä tehtävässä kaikki kuusi finalistia onnistuivat erinomaisesti. Uskon myös, että jokainen luettu kirja, ihan millainen vaan, lisää ymmärrystä ihmisestä ja ympäröivästä maailmasta.

Koska arvostan kirjoja ja niiden tekijöitä suuresti, kaikkein hankalimmalta diktaattorin tehtävässä tuntuikin yhden teoksen nostaminen ylitse muiden - eritoten tällaisen herkkukattauksen äärellä, missä ruokalajit ovat täysin yhteismitattomia ja kaikki erittäin onnistuneita omassa lajissaan. Koska palkinnolla on kuitenkin tärkeä funktionsa koko lasten- ja nuortenkirjallisuuden esiinnostajana ja koska tälläkään alalla ei käsittääkseni pelata nollasummapeliä - eli jos kiinnostuu yhdestä kirjasta saattaa hyvin lukea toisenkin - ryhdyin voittajan etsintään intuitiolla ja iloisin mielin. Päätin antaa teosten puhutella eri aikakerroksiani, eri vuosirenkaita itsessäni, ja tehdä valinnan sillä perusteella, mikä kirja juuri nyt jättäisi lapseen minussa suurimman jäljen.

Tulin perinpohjin puhutelluksi näitä kirjoja lukiessani. Pastelliliitujen väri-iloa ihastellut pikkutyttö minussa nautti Olga Oravan kuvituksen intensiivisistä väreistä, viisivuotias minussa liikuttui syvästi Oman pienen pikkuruisen tarinasta - vaikka ulospäin saattoi näyttää siltä, että keski-ikäinen nainen itkee kahvilassa vuolaasti cappucino-kuppiinsa lukiessaan lasten kuvakirjaa. Satujen rakastaja minussa hiljeni ihailusta Puiden tarinoita, Puuseppä -kertomuksen kirkkauden ja viisauden äärellä, viidesluokkalainen minussa eli Zaidan kanssa hienoja ja hämmentäviä hetkiä ja ihastui myös kirjan välittämiin mielikuviin ja muutamiin loistavan oivaltaviin lauseisiin. Yläasteikäinen minä luki Shell's Angelsiä kylpyammeessa ja unohti nauraessaan, innostuessaan ja kohti Kalajokea mopoillessaan ympäröivän maailman.  Kun kirjan henkilöiden elämää mullistava viikonloppu oli ohi, kylpyvesi oli jo ihan jäähtynyt, mutta lukijan sisällä viipyi kesäisen hiekan ja ensirakkauden ihana lämpö. Aikuinen minussa huomasi löytäneensä tien sellaisiin tunteisiin ja tuntemuksiin, joiden olemassaoloa ei ollut vuosikymmeniin muistanut. Kirjan viimeinen lause taas oli sellainen cliffhanger, että tämän aikuisen on pakko ostaa sarjan seuraava osa heti, kun se ilmestyy. Tahdon ehdottomasti tietää, mitä näille jo rakkaiksi tulleille tyypeille tapahtuu.

Mutta. Yksi kirja vei minut jonnekin, missä en ollut vielä koskaan käynyt. Se vei uuteen paikkaan, aivan omalakiseen ja omintakeiseen maailmaansa, eikä päästänyt otteestaan. Tuoksut, äänet, maut, valo, uskottavat ja tarkat kaikkia aisteja syleilevät kuvat maailmasta, jota ennen tätä kirjaa ei ole ollut, jäivät mieleen pyörimään vielä pitkään tarinan päätyttyä. Menoksen saari oli tullut maailmankartalleni eikä enää lähtenyt sieltä, vaikka kaikki saarella tapahtunut ei ollut ollenkaan mukavaa ajateltavaa. Tämä kirja liikautti mieltäni eniten ja arvaamattomimpaan suuntaan ja vaati tulla palkituksi.

Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2014 saa Maria Turtschaninoffin Maresi - Krönikor från Röda klostret, Maresi - Punaisen luostarin kronikoita. Tämä poikkeuksellisen väkevä fantasiakirja - paitsi kertoo hienoa, viisasta ja jännittävää tarinaansa - myös oikaisee ilahduttavasti fantasiakirjahenkilöiden sukupuolijakaumaa, joka Tolkienin jäljiltä jäi pikkuisen vinoon. Maresi saa minut muistamaan, että tänäkin päivänä maailmassa on paikkoja, joissa kirjoille ei etsitä lukijoita, eikä tietoa jaeta nuorille janoisille mielille. Edelleen ihmisten mahdollisuuksia tietää ja oppia rajoitetaan ja ihmisoikeuksia poljetaan.

Kun huomasin viime viikolla Ateenassa, ravintolan pöydässä istuessani, vaahtoavani tästä kirjasta paikallisen kustantamon väelle ja kehuvani sitä sellaiseksi teokseksi, jota toivoisin nuorten ympäri maailmaa lukevan, tajusin, että ehkä olen löytänyt voittajan.

Kirja on ankara ja lempeä, väkivaltainen ja hellä, runollinen ja toiminnallinen, ei joko tai vaan sekä että. Se valaa lukijaansa tahtoa, toivoa ja optimismia ja rohkaisee kulkemaan valoa kohti, pelotta.

Onnea ja hyvää matkaa kirjalle, kohti uusia lukuisia lukijoita.

 

Kirjakauppaliitto ry Eteläranta 10 00130 Helsinki 040 6899 112 toimisto@kirjakauppaliitto.fi www.kirjakauppaliitto.fi
© Kirjakauppaliitto ry