TIETO-FINLANDIA -PALKINTO

Dosentti, johtaja Heikki Hellman

Tieto-Finlandia-palkinnon luovutustilaisuudessa 19.11.2014

Hyvä yleisö, arvoisat tietokirjailijat,

Kuka nyt tietokirjallisuutta enää tarvitsee! Verkossa on tietoa enemmän kuin kukaan kuunaan ehtii lukea. Asiat voi aina tarkistaa googlaamalla tai Wikipediasta. Toden totta, kirjan aseman muutos näkyy tilastoissakin. Viimeisen vuosikymmenen aikana tietokirjallisuuden sekä julkaiseminen että myynti ovat romahtaneet. Kun vuonna 2005 painettuja tietokirjoja myytiin 114 miljoonalla eurolla, viime vuonna kirjamyynnin arvo oli enää 72 miljoonaa. Kun 2006 julkaistiin vielä runsaat 2 000 tietokirjaa, viime vuonna painoista tuli ulos enää reilut 1 600 teosta. Sähkökirja ei ole oikaissut notkahdusta.

Sitten taas toisaalta: Tietokirjan julkaiseminen on helpompaa kuin koskaan. Lukijakansa arvostaa yhä kirjan asuun painettua tietoa. Tammikuussa aloittaa Suomen ensimmäinen tietokirjallisuuden professori Pirjo Hiidenmaa uudessa tehtävässään Helsingin yliopistossa. Perinteikäs aikakauskirja Kanava on perustanut oman tietokirjapalkintonsa. Viime vuoden myydyin tietokirja Guinness World Records 2014 myi kunnioitettavat 36 000 kappaletta, vain siivun verran enemmän kuin Jorma Ollilan ja Harri Saukkomaan Mahdoton menestys. Joka syksy - unohtamatta kevättä - kirjamarkkinoille ilmestyy tietokirjoja, jotka puhuttavat, liikuttavat ja kiihdyttävät suurta lukevaa yleisöä. Ja monet niistäkin kirjoista, jotka jäävät pienen lukijapiirin omaisuudeksi, ovat tarpeellisia - ainakin sille pienelle lukijapiirille tai tiedon yleisen karttumisen tai puhtaan dokumentaation takia.

Tietokirjallisuuden ja tiedekirjallisuuden raja on osin avoin. Merkittävä osa tilastojen tietokirjallisuudesta on tehty yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Yliopiston mullistuksen pyörteissä suomenkielinen - ja yhtä lailla meillä julkaistava ruotsinkielinen - tietokirjallisuus on ollut vähällä tulla kokonaan hylätyksi. Ministeriön mittarit ja yliopistojen strategiat painottavat kansainvälisissä huippujournaaleissa julkaistujen artikkelien auvoa - ja tahtovat samalla unohtaa, että tiedettä ei tehdä vain toisille tutkijoille, vaan tutkimus on palautettava myös ihmisten elämään ja tuotava heidän tietoonsa. On julkaistava myös äidinkielellä; muuten äidinkieli ei säily tieteen kielenä.

Muun muassa siksi tietokirjallisuutta tarvitaan. Kannustan akateemista maailmaa pitämään kiinni tästä sivistysperinteestä. Ministeriön ja yliopistojen politiikka muuttuu vielä: tieteellisen vaikuttavuuden rinnalle ja kukaties ohi nousee yhteiskunnallinen vaikuttavuus.

Olen ollut etuoikeutetussa asemassa. Olen saanut lukea kuusi valintaraadin hyvin perustein valitsemaa erinomaista tietokirjaa. Tehtävä on ollut mieluisa ja avartava. Luin kirjat yhteen menoon, yksi toisensa jälkeen, kuuden päivän aikana.

Joukossa oli kaksi kokeneiden journalistien tekemää notkeasti tarinaa kuljettavaa teosta, Hanna Järven ja Anti Järven Karanteeni, kirja aidsin tulosta Suomeen, sekä Pekka Nykäsen ja Merina Salmisen Operaatio Elop, jännityskertomus Nokian alasajosta matkapuhelinjättinä. Journalismista muistutti hyvässä mielessä myös Aila Ruohon ja Vuokko Ikolan Usko, toivo ja raskaus, puhutteleva raportti vanhoillislestadiolaisesta perhe-elämästä. Mukana oli myös kaksi häkellyttävän rehellistä taiteilijaelämäkertaa, Minna Maijalan Herkkä, hellä ja hehkuvainen Minna Canth sekä Samuli Tiikkajan Tulisaarna, kirja Einojuhani Rautavaarasta. Ne molemmat osoittavat, että perinteinen elämä ja teokset -formaatti taipuu hyvin taitavien tutkijoiden käsissä. Kuudentena joukossa oli historioitsija Mirkka Lappalaisen Pohjolan leijona, joka kertoo Ruotisin tärkeimmästä kuninkaasta, Kustaa II Adolfista ja hänen suhteestaan Suomeen.

Voittaja on viimeksi mainittu.

Filosofian tohtori, dosentti Mirkka Lappalainen on onnistunut kirjoittamaan 1600-luvun alkuvuosista tenhoavan lukuelämyksen, joka vastaa täydellisesti Tieto-Finlandian sääntöjen vaatimuksiin: Pohjolan leijona on kerronnaltaan poikkeuksellisen taidokas tietokirja. Tekijä käyttää erinomaisen taitavasti sekä aiempaa kirjallisuutta että lukuisia niin alkuperäis- kuin painettuja lähteitä. Elämän makua tuovat esimerkiksi valituskäräjien monet herkulliset tapaukset. Samalla kyse on enemmästä kuin hyvästä tarinasta. Lappalainen onnistuu näyttämään, kuinka Kustaa II Adolfin aikana paitsi Ruotsiin myös sen itäiseen takamaahan alkoi muodostua järjestäytynyt yhteiskunta virkakoneistoineen, byrokratia, kuinka lainsäädäntö korvasi aateliston ja kirkon mielivallan ja kuinka Suomi vasta silloin sai roolinsa Ruotsin osana. Pohjolan leijona on tietokirja, joka imaisee mukaansa ja auttaa ymmärtämään, mistä olemme tulleet ja keitä olemme.

Parhaimmat onnitteluni Mirkka Lappalaiselle!

 

Kirjakauppaliitto ry Eteläranta 10 00130 Helsinki 040 6899 112 toimisto@kirjakauppaliitto.fi www.kirjakauppaliitto.fi
© Kirjakauppaliitto ry