Julkaistavissa 22.11.2012 klo 13.30

Tieto-Finlandia-palkinto Elina Lappalaiselle  kirjastaan
"Syötäväksi kasvatetut, Miten ruokasi eli elämänsä".

Päätoimittaja Janne Virkkunen Tieto-Finlandia-palkinnon jakotilaisuudessa Helsingissä 22.11.2012

Arvoisat kirjailijat, hyvät naiset ja herrat,

lienee syytä ensiksi kiittää Suomen kirjasäätiötä mahdollisuudesta perehtyä vajaan kahden viikon aikana tietokirjojen maailmaan. Se maailma ei tietenkään ole minulle vieras. Olen tietokirjojen maailmassa vakinainen asiakas, mutta suostuessani tähän tehtävään en myöskään tiennyt, kuinka vaikea se tehtävä tulee olemaan.

Takanani on lukumaraton, joka on antanut minulle upeita hetkiä hienojen kirjojen parissa. Helsingin yliopiston tiedotuspäällikön Kirsti Lehmuston johtama ennakkoluuloton raati toimitti minulle kuusi oivallista kirjaa.

Liikuin tämän lukujakson aikana Gazan tilanteen jälleen kerran kiristyessä Lilly Korpiolan ja Hanna Nikkasen kanssa arabikeväässä yrittäen ymmärtää, mistä tässä maailman yhdessä tulehduspesäkkeessä on kysymys; Anto Leikola vei minut historian tutkimusmatkailijoiden mukana kaukaisille vesille ja saarille kiehtovien luonnonilmiöiden äärelle; perehdyin Arto Mustajoen johdolla Venäjään, sen kulttuuriin ja kieleen, joka saattaakin olla helpompaa kuin etukäteen ajattelin, vaikka en osaa kyseistä kieltä; pitkäaikaisen keskustelukumppanini Björn Wahlroosin kanssa pohdin ja ajoittain väittelin markkinoiden ja demokratian suhteesta; Jukka Tarkan opastuksella selvittelin, millaista Suomella oli kylmän sodan maailmassa ja kuinka Suomi onnistui torjumaan Neuvostoliiton hankkeita; lopuksi opettelin Elina Lappalaisen luotsaamana tuotantoeläinten jalostusta ja siihen liittyviä filosofisia kysymyksiä tuotantoeläinten oikeudesta hyvinvointiin.

Jokainen kirja itsessään olisi tietenkin ollut palkinnon arvoinen, siksi hyvää työtä raati oli valinnoissaan tehnyt. Lukeminen oli intensiivistä ja opettavaista. Olen siis itsekin vahvasti saamapuolella, sillä on hyvä havaita, että tässä iässä kohtaa valtavasti asioita, joista ei ole ollut tietoinen kuin ehkä vähäisessä määrin.

Kirjasäätiö on määritellyt palkinnon reunaehdot seuraavasti: "Tieto-Finlandia -palkinto voidaan myöntää ansiokkaalle suomalaiselle yleistajuiselle tietokirjalle, jonka voidaan katsoa merkittävästi edistävän lukijoiden kiinnostusta kerronnaltaan taidokkaaseen tietokirjallisuuteen.

Tässä siis oli työni lähtökohta ja tapa tarkastella kilpailuteoksia. Valintakriteerien mukaan kirjan piti olla suomalainen, ansiokas, yleistajuinen ja sen pitäisi vielä edistää lukijoiden kiinnostusta kerronnaltaan taidokkaaseen tietokirjallisuuteen.

Totta tietysti on myös se, että väkisinkin tässä työssä joutuu vertaamaan, kumpi on parempi appelsiini vai omena, vaikka parhaimmillaan kumpikin hedelmä on herkullinen.

Sitkeän, huolellisen ja vakaan harkinnan jälkeen päädyin Elina Lappalaiseen ja hänen kirjaansa "Syötäväksi kasvatetut, Miten ruokasi eli elämänsä".

Elina Lappalainen kirjoittaa meille kaikille tärkeistä asioista. Hän itse sanoo kirjansa esipuheessa näin: "Kuluttajille suunnattuja yleistajuisia kirjoja suomalaisten tuotantoeläinten elämästä ei löytynyt. Siksi halusin kirjoittaa sellaisen."

Elina Lappalainen ihmettelee myös, miksi elintarviketeollisuus ja maatalous eivät ole juuri olleet tutkivan journalismin kohteina. Sitä voikin hyvästä syystä ihmetellä. Ehkä osasyynä on päivittäistavarakaupan vahva panos ilmoittelussa.

Tunsin lukiessani ihailua kirjoittajan määrätietoisuutta ja ammattitaitoa kohtaan.  Helsingin Sanomissa seurasin maatalouspolitiikkaa jo 1970-luvulla. Silloin ei ollut tapana käydä tiloilla selvittämässä itse asioiden tilaa. Olimme enemmän kiinnostuneita maatalouspolitiikasta kuin varsinaisesta tuotannosta. Valitettavasti.

Tämän päivän toimittaja seuraa tuotantoketjun alusta loppuun eli tuotantotilalta eläimen syntymästä teurastamoon ja sieltä kaupan tiskille. Tämän päivän toimittaja kysyy myös vaikeita kysymyksiä ja kirjoittaa niistä rajoituksista, joita hänen työlleen asetettiin.

Olin maanantaina lihakaupassa ja kirjasta innostuneena kysyin, mistä ostamani luomuliha oli peräisin. Sain sujuvan vastauksen ja sanoin myyjälle, etten olisi ostanutkaan, jos hän ei olisi osannut vastata. Suosittelen menetelmää muillekin, sillä kuluttajina voimme itse ohjata kehitystä.

Laadukkaan journalismin - sitähän tämä kirja edustaa - hyviin pelisääntöihin kuuluu se, että kirjoittaja pyrkii tasapainoiseen ja puolueettomaan raportointiin, mutta haastaa samalla vastaajat perustelemaan toimintansa. Kirjoittajalla pitää olla myös kyky syventää ja analysoida.

Elina Lappalainen toimii juuri näin, vaikka kirjan aihe antaisi mahdollisuuden myös sensaatiohakuisuuteen, josta meillä kaikilla varmaankin on ainakin mediasta saatuja kokemuksia. Nämä sudenkuopat kirjoittaja osaa välttää.

Elina Lappalaisen perinpohjainen työ näyttää meille hyvällä suomenkielellä kirjoitettuna, millaisissa tuotanto-oloissa kanat, broilerit, siat ja lehmät elävät.

Lappalainen kertoo myös, millaisia vaihtoehtoja tiloilla on tarjolla. Hän ei myöskään peittele epäkohtia, joita eläinten tuotantoon liittyy.

Lappalainen näyttää myös selkeästi, miten suomalaisten ajattelu eläinten oikeudesta hyvinvointiin on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Muutos on yhtä suuri kuin maatilojen lukumäärän putoaminen 1970-luvun 220 000 tilasta alle 60 000 tilaan ja suunta on edelleen alaspäin.

Suomalaiselle kuluttajalle on tarjolla keskusliikkeiden marketeissa tuontilihaa ja kotimaista lihaa. Kuluttaja voi myös ohjata kehitystä omilla valinnoillaan. Elina Lappalainen antaa hyviä ohjeita siihen, mihin asioihin pitäisi kiinnittää huomiota ostopäätöksiä tehtäessä.

Kirjoittaja toteaa hienosti, että jokaisen maatilan pitäisi olla sellainen, että tilan pihaan voisi ajaa milloin tahansa bussilastillinen kuluttajia. Kirjan luettuani minusta kuitenkin tuntuu, ettei sellaista asiantilaa päästä kokemaan ainakaan pitkään aikaan.

Toivon, että tämä kirja kuluu kuluttajien käsissä. Se on myös hyvä kirja jokaiselle toimittajalle, joka kirjoittaa maataloudesta. Sanalla sanoen kirja on tärkeä teos, jonka soisi löytyvän myös erilaisten eläinten puolustamiseen keskittyvien ääriliikkeiden kirjahyllystä.

Olen aina uskonut siihen, että ääriasenteiden sijasta asiallisuudella ja tasapainoisuudella voi vaikuttaa enemmän ja aivan oikeasti ihmisten ajattelutapoihin ja sitä tietä ostokäyttäytymisen ohjautumiseen. Kirja vahvistaa uskoani tämäntapaiseen vaikuttamiseen.

Onnittelen lopuksi Elina Lappalaista ennakkoluulottomasta ja hyvästä työstä ja samalla kiitän vielä kaikkia kilvassa mukana olleita hienoista hetkistä teostenne parissa. Se kokemus oli verraton.

Kiitos.      

   

Kirjakauppaliitto ry Eteläranta 10 00130 Helsinki 040 6899 112 toimisto@kirjakauppaliitto.fi www.kirjakauppaliitto.fi
© Kirjakauppaliitto ry